Nyt se on sitten loppu. Nemini elämä.

Eilen torstaina 11.10.07 päättyi 17kk vanhan bordercollienarttuni Demssin Nana Coeurin elämä auo-onnettomuuteen. Olin huoneessani tyekemässä läksyjöni ja luulin koiran nukkuvan alakerrassa, mutta se olikin avannut oven ja lähteny karkuun. Koira kuoli noin kello 20.00 auton osuessa siihen. Koira kuoli heti ja ilman kipuja.

Tälläisellä hetkellä sitä vaan tuntee olonsa niin typeräksi. Vielä keskiviikkona opetin sille uutta seuraamiskäännöstä ja olin siitä niin ylpeä. Torstaiaamuna kirjoitin opontunnilla tehtävääni olevani maailman onnellisin ihminen, koska minulla on kaikkea mitä voin toivoa, koti, koira ja kavereita. Saman päivän iltana minulla olikin enää koti ja kavereita.

Liian nuorena päättyi rakkaan koirani elämä. Ei siitä tullut tottelevaisuusvaliota, eikä sen kanssa ehditty kisata jäljellä eikä aloittaa agilityä ja hakua. Tälläistä on elämä. Yhtenö hetkenä olet huipulla, seuraavassa hetkessä saatat jo olla pohjalla.

Keväällä on aika uuden koiran, mutta sitä en halua vielä miettiä. Kiitos blogiani seuranneille, en tiedä mitä tälle nyt teen.

Hyvästi Nemi.