Eilen torstaina 11.10.07 päättyi 17kk vanhan bordercollienarttuni Demssin Nana Coeurin elämä auo-onnettomuuteen. Olin huoneessani tyekemässä läksyjöni ja luulin koiran nukkuvan alakerrassa, mutta se olikin avannut oven ja lähteny karkuun. Koira kuoli noin kello 20.00 auton osuessa siihen. Koira kuoli heti ja ilman kipuja.

Tälläisellä hetkellä sitä vaan tuntee olonsa niin typeräksi. Vielä keskiviikkona opetin sille uutta seuraamiskäännöstä ja olin siitä niin ylpeä. Torstaiaamuna kirjoitin opontunnilla tehtävääni olevani maailman onnellisin ihminen, koska minulla on kaikkea mitä voin toivoa, koti, koira ja kavereita. Saman päivän iltana minulla olikin enää koti ja kavereita.

Liian nuorena päättyi rakkaan koirani elämä. Ei siitä tullut tottelevaisuusvaliota, eikä sen kanssa ehditty kisata jäljellä eikä aloittaa agilityä ja hakua. Tälläistä on elämä. Yhtenö hetkenä olet huipulla, seuraavassa hetkessä saatat jo olla pohjalla.

Keväällä on aika uuden koiran, mutta sitä en halua vielä miettiä. Kiitos blogiani seuranneille, en tiedä mitä tälle nyt teen.

Hyvästi Nemi.

Eli tänään oli oikein reenit, ja porukka oli kaksinkertaistunut! Koirien pääluku oli huimat 14, toivotaan etteivät uudet lähde lätkimään todettuaan ettei koirien koulutus olekaan mitään sormien napsauttelua, kuten ainakin edelliset taisivat luulla.

En yksinkertaisesti ymmärrä, mikä on vialla, mutta Nemi ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä minuun kentällä. Ennen olen saanut koiran huomion pyytämällä kentälläkin, ja pentukurssilla(aikoinaan) tuo oikein loisti, suurleirilläkään ei muista aiheutunut mitenkään erítyisen paljon häiriötä, mutta nyt tuon kerhon alettua täytyy jopka tunti aloittaa alusta. Aina kentälle saavuttaessa tuo alkaa häslätä ja minun kuuntelemiseni lakkaa siihen pisteeseen, MISSÄ VOI OLLA SYY?? Ei kai sillä taas ole joku ikä? 17kk..

Aluksi otettiin taas ohituksia, koira ei kuunnellut yhtään, mutta meni vähän paremmin(mielestäni) kuin viime kerroilla. Sitten jaettiin ryhmä kahtia, ja aletaan nyt tulevaisuudessakin mennä kahdessa ryhmässä, ja minä ja Nemi mentiin "tavoitteellisiin" parempien ryhmäksi en sitä voi sanoa, kun sinne kerran päädyimme :) Ensin otettiin seuraamista, alkuun koira ei kuunnellut yhtään, mutkittelin ja tein lyhyitä pätkiä, palkkasin vain kontaktista. Kohta jo koira alkoikin kuunnella ja meni jo lähes yhtä hyvin kuin kotipihassa :) Sitten otettiin hieman paikallaoloa, jossa on ollut ongelmana, että Nemi ennakoi luoksetulon. Otin lyhyellä matkalla, palkkasin suorasta maahanmenosta ja palatessani koiran viereen palkkasin maahan ja vapautin, en vaatinut lainkaan perusasentoa. Parin toiston jälkeen koira alkoi jo ymmärtää, vinoista ja lonkka-asennoista tuli koiraa nosteltua turhan usein, mutta pari viimeistä toistoa olivat jo täydellisiä. Sitten otettiin kaksi luoksetuloa. Nemi pysyi hyvin paikallaan, ensimmäisessä juoksi vähän innottomasti ja olisi mennyt ohi moikkaamaan suursnautseria :) Toisessa toistossa ennakoi, eii.. mutta en puuttunut siihen vaan innostin koiran hyvään vauhtiin ja palkkasin. Nyt kotona täytyy harjoitella, että lopettaa tuon ennakoinnin. Pelkkää paikallaoloa siis. Loppuun seurailtiin vielä pari lyhyttä pätkää ja koira meni jo tosi upeasti siinä vaiheessa, ikävä kyllä ei ihan kotipihatasoa.

Eli tänään otettiin seuraamista, vain seuraamista. Otin patukalla ja meni aikas tosi hyvin. Ensin tuo yritti repiä hampaillaan takkini helmaa ja vasenta hihaani, mutta kun kielsin lakkasi. Kontakti oli tosi hyvä ja seuraaminen oli ainakin kiinteää.. Ensimmäistä kertaa tuli sellaista ongelmaa, että on vaikeuksia vasemmalle käännyttäessä, kun koira on niin tarkasti jalan vieressä. No, en siihen puuttunut, kun Nemi tuskin jaksaa jatkossa seurata näin intensiivisesti.

Täyskäännöksissä koira aluksi jotenkin jäi.. Eli siis joko lähti seuraamaan takanani tai oikealla puolella. Lopetin harjoituksen palkkaamatta saman tien ja aloitin alusta, viimeisissä harjoituksissa menivät täyskäännöksetkin upeasti. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen harjoitukseen.

Eli semmoinen lyhyt pätkä tänään, otan lisää reeniä jos sade tuosta hellittää.

Niin siis, toko on alkanut jo ihan kunnolla, ja kivaa on ollut, vinkkejä olen saanut :) puolet porukasta(ne, joiden koirat tarvitsisivat eniten koulutusta) jättivät tulematta jo toiselle tunnille, mutta nyt siellä pyörii aikas lailla porukka jonka en usko pienenevän. Koiria siis Nemin lisäksi mittelspitz, kultainennoutaja, pk collie, länsigöötanmaanpystykorva, dalmatiankoira, amerikancockerspanieli(en ole varma, kaikki spanielit näyttävät mielestäni ihan samalta) ja rotikka, joka tosin ei ollut viime kerralla rokotusten vuoksi. Sekä kouluttajan spinonet. Toivottavasti en nyt unohtanut ketään :)

Ensimmäisellä "koulutuskerralla" harjoiteltiin pääasiassa kontaktia. Nemi oli kuin pieni terroristi, sen koulutuksesta ei tullut mitään :) Se jopa karkasi, enkä minä jaksanut kiinnostaa sitä lainkaan heiluin sitten lelun tai makupalan kanssa. Mutta sellaista se on joskus, joskus menee hyvin, joskus huonommin. Otettiin myös kolmella koiralla seuraamista(Nemi, dalmis ja ohjaajan spinone). Sain kullanarvoisen vinkin Nemin jäljessä kulkemiseen: minä tuijotan koiraa. Kuka koira sitä nyt vieressä uskaltaisi kävellä, jos ihminen itse kävelee kumarassa ja tuijottaa suoraan silmiin.. Otettiin myös paikallamakuuta(hirveää).

Toisella kerralla aloitettiin hihnakävelyllä ja ohituksilla. Nemi oli tällä kertaa hieman kiinnostuneempi kuin viimeksi, ja hommasta jopa tuli vähän jotain :) Seuraamiset menivät paremmin, ja sain toisen arvokkaan vihjeen: olen tehnyt touhusta todella tylsää. Aloin mutkitella ja vetää muutenkin arvaamattomia seurauspätkiä, ja koira on paljon aktiivisempi ja pitää paremmin kontaktia. On se hienoa, että on joku sanomassa mitä minä puusilmä en huomaa :) sitten vähän paikallaoloa ja luoksetuloja. Ja tunnin huomautus minulle: Luota koiraan.

Nyt ensi viikko on koeviikko, joka saattaa tarkoittaa sitä, että ehdin touhuta koiran kanssa enemmän, tai päin vastoin. Riippuu nyt siitä, kuinka luen :) Toivotaan, että koiralle jää aikaa.

Sovelsin tätä sitten jäljellekin. Tiistaina otettiin pari pientä jälkeä(5) jotka päättyivät keppiin. Ensin oltiin harjoiteltu sisällä kepin nostoa noutokapulan tapaan, ja sitten siirryttiin pellolle, maastoon jossa kepit on helppo huomata. Kun tultiin kepille pysähdyin odottamaan, että koira nostaisi sen, hetken se katselikin että "mikä on kun ei liikuta?" ja sitten rohkaisun sanasta huomasi kepin ja nosti sen. Yhdellä jäljellä koira suorastaan osasi, eli heti kepille tultuaan nappasi sen suuhunsa ja tarjosi minulle erikseen auttamatta. Tästä pitäisi jatkaa tänään tai huomenna, säästä riippuen. Tänään on ollut niin inhottava ilma, etten halunnut pellolle lähteä, kunpa tuuli laantuisi huomiseksi..

Niin, ja koirakerho alkaa tosiaan tiistaina, jännityksellä odotellaan. Sen verran olen saanut selville, että kouluttaja on aktiivinen spinoneihminen..

Mutta siis itse reenistä, eikä vaan liivistä. Otettiin kaksi pientä reeniä, ulkona kumpikin. Ensimmäisessä koira liinassa ja toisessa vapaana. Ensimmäisessä otin lyhyttä sivulletuloa ja askeleen parin seuraamista. Koira kuitenkin eksyi paikalta niin raa'asti, että helpotin pelkäksi sivulletuloksi ja kontaktiksi. Tuon on sivulletulo pitkästä harjoittelusta riippumatta edelleen vähän niin ja näin, ei oikein ole sisäistänyt että jos seisoo suorassa kulmassa sivullani ei tule palkkaa, toisin kuin jos on minun suuntaisesti. Uskaltaudun kädellä korjaamaan vinoja asentoja, ja kyllä se siitä vähän alkoikin parantua. Sitten otettiin paljon ihan vaan luoksetuloa (ei tottis, pelkkää arki) ja riehuttiin muuten.

Toisessa reenissä jatkoin aiempaa, eli koiraa sivulle ja kontaktista palkka(lelulla) ja vähän luoksetulemista. Jostain syystä otin myös vähän paikallaanoloa istuen. Ensimmäinen oli vähän hakusessa, eli koira ryntäsi luokseni heti kun käännyin, mutta kun palautin sen paikalleen alkoi sujua. Koira oli näissä reeneissä vapaana(mikä lie mielenhäiriö minulla), mistä seurasi, että heti kun vapautin koiran ja laitoin lelut piiloon tämä lähti auton perään, RAAAH! Mutta auto oli vasta tulossa ja koira vaani sitä ojassa, juoksin sitten sinne päin ja karjuin täyttä kurkkua EItä, minkä jälkeen minuun iski toisenlainen mielenhäiriö. Pysähdyin ja huusin nätisti "tänne" ja koira tulee tuhatta ja sataa kieli poskella. Mitä kummaa? Joka tapauksessa upeaa. Siinä sitten koiralle lelupalkka ja sisälle ennen kuin auto lopulta huristi ohi.

Noista reeneistä täytyy sanoa sen verran, että olivat TODELLA sekavia. Olisi pitänyt suunnitella tällä kertaa kunnolla. Selvisi siis mitä teen tästä lähtien filosofian tunneilla, reenisuunnitelmaa... Koirasta taas voin sanoa, että se oli innoissaan kunnon reenistä. Sivulletuloa täytyy edelleen jatkaa nameilla ja vähemmän patukan kanssa, että saadaan se oikea asento. Ja luoksetulosta alan olla ylpeä tuon autonvaanimisen keskeytyksen tähden, pitäkin alkaa tästä kehitellä, jos saataisiin tapa kokonaan pois..

Ja vielä yksi asia, lopultakin reeniporukka! Pitäjään ollaan nyt tuumimassa jotain koirakerhon tynkää(reeniä nyt ainakin) ja minä ja Nemi ilmoittauduttiin ensimmäiseksi. Olen nyt koittanut kavereita ja tuttuja innostaa, että saataisiin porukka kasaan ja reeniä useammaksikin kuin kerraksi. Toivotaan nyt parasta..

Tämän jakson jälkeen onneksi helpottaa, niin sitten riittää aikaakin enemmän. Nyt olen opettanut Nemille vain pöhköjä temppuja, kun ei into riitä muuhun : ) temppuilu saa kuitenkin aina hyvälle tuulelle, koira kun oppii pikkuiset liikkeet kuin vettä vain, esimerkiksi heiluttamaan opetin sen viikko sitten Simpsonien mainoskatkolla : )

Kyseessä siis on (taas) kouluttajan motivaatiopula. Seuraamista jankkaan edelleen sivulletulossa, koska haluan saada sen todella varmaksi. Aina "oikeita" liikkeitä harjoittelemaan siirtyessä kuitenkin mieliala muuttuu niin koiralta kuin omistajaltakin, sivulletulo kun tuntuu niin vaikealta tehdä innostavasti. Ja kun minun mielialani laskee harjoituksesta toiseen mentäessä, niin laskee koirankin ja sitä lakkaa kiinnostamasta.. Pitäisi keksiä opettamiseen jokin leikkimäinen tapa, että saataisiin kummallekin motivaatiota : ) siitä miettimään sitten vaan.

Jäljestäminen on nyt vähän jäänyt, en ole metsään asti viitsinyt vaivautua : ) pitänee mennä viimeistään ensi viikonloppuna, koulupäivän jälkeen kun en jaksa metsään raahautua ryteikköihin rämpimään.. No, Nemi onneksi saa virikkeitä paalien ajosta, se kun pääsee veljen ja isän mukaan hakemaan paaleja pellolta kun teen läksyjä. Tuo pikku otus nauttii kuorma-autossa istuskelusta ja maisemien katselusta : )

Mutta, nyt jatkan läksyjen tekoa(joiden takia koneelle raahauduinkin) ja sen jälkeen alan vaivata päätäni tällä koulutuksen innostavammaksi saaminen -ongelmalla.

Maija Ånestad, Norja

"Erittäin hyvä tyyppi. Vahva, mutta vielä narttumainen pää ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä. Liian vaakasuora lantio. Voisi olla aavistuksen paremmin kulmautunut takaa. Hyvä luusto. Liikkuu rodunomaisesti."

Ei tuon enempää tekstiä. Mutta ihan tyytyväinen olen, tosin tuo "vahva, mutta vielä narttumainen pää ja ilme" häiritsi. Nemihän on narttu? Mitä pahaa siis on narttumaisessa ilmeessä?

Ja rahaa taas kului, otin uuden näyttelyhihnan(kolmannen), jos tämä nyt olisi parempilaatuinen kuin kaksi edellistä. Ihastuin myös bordercollie -aiheiseen ovimattoon, uskomattoman kaunis mutten olisi raaskinnut sitä oven eteen laittaa. Myös ensi vuoden bortsukalenterit kiinnostivat, ja keskustelinkin pitkät pätkät myyjän kanssa(englanniksi, iik), mutta totesin, että äiti ostanee minulle kalenterin joululahjaksi, varmaan bortsuaiheisen kuten viimekin vuonna. Ja bortsuhihakuvat ihastuttivat, totesin vaan että nekin ovat minun kohdallani ihan turhia :)

Ja koulutukseen, ei olla nyt oikein edetty, kun maksakakut loppuivat enkä ole viitsinyt leipoa uusia.. Pitänee ryhdistäytyä. Töissä olen nyt käynyt tämän viikon, ja jatkuvat ensi viikon keskiviikkoon, että senkään takia ei olisi millään viitsinyt, kun töiden jälkeen teki mieli vaan nukkua. Pitää kuitenkin järjestää hommat nyt johonkin järjestykseen, kun torstaina alkaa lukio ja netistä katsoin ekan jakson lukujärjestyksen -> kaikki päivät kahdeksasta neljään. Siinä saattaa väsyttää, kun pitkän matikan kanssa pakertaa ja koirakin pitää toki muistaa.

Se näillä näkymin, palaillaan astiastolle.

Noh, tähän mennessä ollaan vasta tuota tokopuolta menty, illemmalla sitten jälkeä ja hallintaa. Hyvin on mennyt tähän asti(turha vielä puhua mitään, päivää on kulunut pari tuntia 0.0 ) kun en kuitenkaan kirjoitellut liian nopeaa etenemistä. Että näin. Ja nyt tämä poika porskuttaa koiraansa kouluttamaan...

Niin, koodasin tänään uuden taustan, kun halusin vaihtelua ja pienempää tekstiä. Että näin. Likainen koira ja ammottava aukko oikeassa yläkulmassa :)